Vuosituhannen vaihteessa alkoi Himangalla kansalaisopistossa veneenteko-kurssit. Sinä talvena oli avioliittokin vaakalaudalla, kun viitenä iltana ja viikonloput päälle rakentelin vanhan veneentekijä Otto Borénin venemallilla itselleni puuveneen. Vene osoittautui vallan mainioksi veneeksi vetouisteluun. Kun huomasin, ettei kalapakissani ole tarpeeksi värivaihtoehtoja, eikä kaupasta löytynyt mieleisiä vaappuja, aloin tekemään niitä itse.

Ensimmäiset vaaput tein vuolemalla palsasta, mutta sitä kun teki iltojen ratoksi koko talven, syntyi mielikuva sorvista, jonka voisi itse rakentaa. Seuraavana talvena sorvailinkin jo uusia vaappuja omalla sorvilla. Kun vaappuja alkoi olla pakissa liikaakin aloin myydä niitä eteenpäin.